Peter Doroshenko

Asiantuntija 2005

Elämänkertatietoja

Stedelijk Museum voor Actuele Kunst – S.M.A.K. – Gentin kaupungin nykytaiteen museon taiteellinen johtajana 2003-2005. Vuodesta 2005 yksityisen belgialaisen taidesäätiön asiamiehenä. Doroshenko on 15 viime vuoden aikana toiminut johtajana tai pääkuraattorina mm seuraavissa laitoksissa: Institute of Visual Arts, Milwaukee Contemporary Arts Museum, Houston Everson Museum of Art, Syracuse.

Hän on järjestänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä, taiteilijoina mm: Vanessa Beecroft, Maurizio Cattelan, Sam Durant, Dominique Gonzalez-Foerster, Kendell Geers, Luisa Lambri, John McCracken, Allen Ruppersberg, Uri Tzaig, Nari Ward sekä Jane & Louise Wilson.

Doroshenko on kirjoittanut lukuisiin kirjoihin ja näyttelyluetteloihin mm: Vitamin P: New Perspectivies in Painting ja Playing Amongst the Ruins.

Glassell School of Art at the Museum of Fine Arts, Houston – ylinmääräinen professori

S.M.A.K

S.M.A.K (Gentin kaupungin nykytaiteen museo) hallitsee yhtä Länsi-Euroopan tärkeimmistä nykytaiteen kokoelmista. Kokoelma on ainutlaatuinen ja kansainvälisesti arvostettu. Paikallinen taide esittäytyy siinä suhteessa kansainväliseen taidekehitykseen vuodesta 1945 alkaen. Edustettuina ovat useat merkittävät suuntaukset kuten Cobra, poptaide, minima-lismi, käsitetaide ja Arte povera, ja monet kokoelman taiteilijoista ovat saavuttaneet tunnustetun kansainvälisen aseman. Kokoelmaan kuuluu teoksia sekä kansainvälisesti arvostetuilta taiteilijoilta kuten Joseph Beuys, David Hammons, Tho-mas Schütte ja Juan Muñoz sekä tärkeimmiltä belgialaisilta taiteilijoilta kuten Panamarenko, Marcel Broodthaers, Thier-ry De Cordier ja Luc Tuymans. Museon nykytaiteen ostopolitiikkaan kuuluu teosten hankkiminen myös vähemmän tunnetuilta, nuorilta taiteilijoilta.

S.M.A.K. pyrkii kokoelman ja näyttelyiden väliseen dynaamiseen vuoropuheluun. Vaihtuvat näyttelyt huomioidaan myös pysyvän kokoelman ripustuksessa. Näin kokoelman teokset voivat käydä vuoropuhelua museossa vain tilapäisesti esillä olevien teosten. Tämä vuoropuhelu synnyttää uusia teosten tulkintoja.

Kokoelma keskittyy kansainväliseen kehitykseen vuoden 1945 jälkeen ja alueen taide suhteutetaan siihen. Kokoelman ydin on jo kiteytynyt. Sodanjälkeinen taide on esillä Cobra-kokoelmana, jonka vetonauloja ovat Karel Appelin Barbaric Nude ja Blue Nude ja Asger Jornin Verlust der Mitte. Näitä keskeisiä maalauksia te-hostavat Francis Baconin Cardinal, Lucio Fontanan Concetto Spaziale sekä poptaiteen teokset kuten David Hockneyn varhainen Man Stood in Front of his House with Rain Descending (the Idiot) ja Jim Dinen Two Hearts (Opera) . 60-lukua edustavat taiteilijat Andy Warholista Christoon, Armaniin, Cesariin ja decolla-gisteihin. Aina ovat mukana myös kauden keskeiset belgialaiset taiteilijat: Pierre Alechinsky, Gaston Bertrand, Roel d’Haese, Roger Raveel, Henri Michaux, Antoine Mortier, Engelbert Van Anderlecht muiden muassa.

Museo esittelee myös 60-luvun lopun ja 70-luvun suuntauksia ja kehitysvaiheita, joista on jo tullut klassikkoja. Minima-lismin edustajia ovat Carl Andre, Dan Flavin, Donald Judd ja Sol LeWitt. Käsitetaiteen Robert Barry, Bernhard ja Hilla Becher, Stanley Brouwn, Hanne Darboven, Hans Haacke, Gilbert & George, Lawrence Weiner sekä Joseph Kosuth. Arte povera on tärkeä osa kokoelmaa. Se on esitelty perusteellisesti ja mukana on useiden keskeisten taiteilijoiden teoksia: Pier Paolo Calzolari, Luciano Fabro, Yannis Kounellis, Mario Merz, Giulio Paolini, Michelangelo Pistoletto ja Gilberto Zorio.

Joseph Beuysin teosten joukossa on yksi hänen avainteoksiaan, installaatio Wirtschaftswerte. Panamarenkon teoksia on laaja ryhmä, johon kuluu myös joitain varhaisia teoksia: kaksi lentokonella ja Aeromodeller. Marcel Broodthaers: Miroir d’epoque regency ja 289 Coquilles d’Oeufs, Gerhard Richter: Pyramide, 1966, Richard Long: Driftwood Line, 1977, Barry Flanagan: Light on Light on Sacks, 1969, ja Nime-tön, 1980, Ulrich Rückriem: Doppelstück, 1977, Bruce Nauman: Drawing for Cast Iron Structure, ovat kaikki myös mukana kokoelmassa.

Kokoelma ei kuitenkaan pääty näihin taiteilijoihin. Museo hankkii säännöllisesti uusia teoksia ja voikin esitellä myös taiteilijoita kuten; René Daniels, Thierry De Cordier. Wim Delvoye, Jimmie Durham, Jan Fabre, Mike Kelley, Juan Munoz, Cady Noland, Thomas Ruff, Thomas Schütte, Luc Tuymans, Jan Vercruysse ja muita, joista on tulossa nykytai-teen viimeaikaisen kehityksen kansainvälinen viiteryhmä. Jokaiselta useita teoksia, useimmiten kokonaisia ryhmiä

www.smak.be