Ars Fennica logo

Suomi - English - Svenska

« takaisin

EHDOKAS 2007

Anna Tuori

Anna Tuorin teokset voivat ensisilmäyksellä näyttäytyä kevyen kauniina onnellisten hetkien kuvauksina. Maalauksia tarkemmin katsoessa tätä idylliä alkavat horjuttaa erilaiset häiritsevät elementit. Yhtäällä figuratiivisesta kuvapinnasta nousee esiin ei-esittäviä, maalaustapahtumasta muistuttavia siveltimenvetoja, toisaalla kauniit maisemat huutavat tyhjyyttä.

Ekspressiivistä maalaustraditiota uusintavassa ilmastossa Tuorin aihevalinnat, maalaukselliset eleet ja tyylit tuntuvat yhtä aikaa rohkeilta ja raikkailta. Yhtä tinkimättömästi Tuori välttää keittämästä pseudokäsittellistä puuroa ja antaa maalaukselle tilaa tapahtua. Tuori leikittelee ekspressiivisillä eleillä, mutta tämä tunteiden välittäminen ei kuitenkaan aja tietoisen prosessin yli. Hänen maalauksissaan esittävän ja ei-esittävän välillä ei ole hierarkiaa. Teoksia määrittää kerronnallisen, suunnitellun ja esittävän ristiriita suhteessa moniääniseen, spontaaniin ja ei-esittävään. Taiteilijalle ”kuvattava ei merkitse enempää kuin se materiaali, josta se on tehty – viittaava osa maalauksessa ei saa liikaa määrittää tai ohjata lukutapaa”.

Tuorin maalaukset ovat vain näennäisesti tyttömäisen iloisia. Pikemminkin ne ovat nyrjähtäneen subliimeja teoksia, joissa onnellisen ihana on kriittisen katseen kohteena. Yhtä tärkeää kuin tämä asenne ja suhde maalaamiseen ja maalaukseen itseensä, on se, mitä hän haluaa teoksillaan välittää. Teoksien lähtökohtana ovat tunnetilat tai muistikuvat luetusta, nähdystä ja koetusta. Omien kokemusten lisäksi tärkeitä virikkeitä Tuorille ovat tarjonneet esimerkiksi Elia Kazanin elokuvat ja Caspar David Friedrichin taide. Tuorin maalaukset asettuvat romantiikan traditioon, jossa maisema on myös sisäisen maailman kuva. Elokuvassa tai elämässä nähdyn kokemuksessa – muistin fragmentaarisuudessa – on jotain samaa kuin Tuorin maalauksissa. Hän ei kerro maalauksillaan moneen kertaan nähtyä kaavanmukaista tarinaa vaan onnistuu jatkuvasti yllättämään katsojan.

Kari Immonen