PALKINNONSAAJA 2007

Markus Kåhre

VALMISTETTU KOHTAAMINEN

Kuvat sanovat enemmän kuin tuhat sanaa. Markus Kåhren teokset puolestaan väistävät kuvallisuutta. Teosten luonne ei tallennu kuviksi, eikä myöskään tiivisty sanoiksi. Ne viihtyvät odottavassa hiljaisuudessa. Kåhren teosten kohdalla voi puhua veistoksista tai installaatioista, mutta se mitä teoksista jää mieleen ei ole niiden materiaalisuus. Se näyttää olevan asia, jonka taiteilija näyttää haluavan häivyttää teoksistaan, luopumatta esteettisyyden vaatimuksesta. Elementtien karsimisella taiteilija valmistaa katsojaa olennaiseen: kohtaamiseen teoksessa.

Kåhren teokset tavoittelevat sitä mitä kutsumme mahdottoman tavoitteluksi. Teosten ulkoisesti yksinkertaisilta vaikuttavien rakenteiden sisällä näyttää asuvan joukko arvoituksia. Niiden sisällä piilee Orfeuksen katse, joka hakiessaan Eyrydikeä manalasta menettää hänet. Katseen kohdetta ei voi tuoda mukanaan. Kåhren teokset paikantuvat muistijälkiin. Tuon jäljen voi tunnistaa tuoreeltaan hämmästyksenä teoksessa vierailleen kasvoilta. Hetken häivähdystä voi kutsua myös taiteeksi. Kåhren valmistamissa kohtaamisissa merkitys tiivistyy ohikiitävään hetkeen ennen katoamista näyttämöltä.

Kåhre jättää teoksensa nimeämättä. Nimen tilalle jää ajatusviiva. Se nostaa esille katsomiskokemuksen jakamattomuuden. Kenet katsoja sitten teoksissa tapaa? Teoksen vai taiteilijan? Vastaus löytyy läheltä, kysyjästä itsestään. Teoksen luoman auran sisällä se voi tuntua tyhjältä kololta rinnassa, menneeltä muistikuvalta tai pakenevalta varjolta. Kåhren luoma kokemuspiiri lähestyy kokeellista teatteriesitystä, jossa katsoja jotuu näyttämölle. Teos tuottaa illuusion luvallamme ja löytää meidät sen sisältä. Vuorotellen. Osallistavien teosten reaktiivisuus pysäyttää kommunikaatiopakon. Kåhren teoksia kuvaa yhtäaikaa visuaalisten elementtien vähäeleisyys ja sanomaton anteliaisuus. Ne luovat tilaa kokemuksen ehdottomuudelle ja löytämisen ilolle.

Leevi Haapala