EHDOKAS 2004
Anna Retulainen
syntynyt 1969 Orimattilassa, asuu Helsingissä.
Anna Retulainen on havainnon ja muutoksen maalari. Hänelle kohteet eivät ole pysähtyneitä ja haltuun otettavia objekteja, vaan tarkastelun kohteita, jotka säilyttävät oman kohteellisuutensa ja pysyvät jatkuvassa liikkeessä. Tällä tavoin hän on sukua esimodernille Paul Cézannelle asetelmien ja maisemien maalarille, joka näytti sen kuinka taiteilija luo kohteensa uudelleen, ei vain jäljennä edessään näkyvää. Retulaisen aiheet ja tematiikka paikantuvat taidehistorian lisäksi valokuvan ja elokuvan historiaan. Teoksissa näkyy kuin muistumia historiallisista joukkokohtauksista, laatukuvista tai asetelmataiteesta.
Retulainen on tullut tunnetuksi eläinaiheisista teoksista, joissa katsojan havaintokyky laitetaan koetukselle. Läheltä katsottuna teokset näyttävät informalistisilta maalausryöpyiltä, joissa on havaittavissa värillisten tihentymien ja kasautumien lisäksi rytmistä eloisuutta. Kun suuria teoksia tarkastelee kauempaa alkaa niissä nähdä lehmipaimenia erottelemassa karjaa tai lokkiparven syöksymässä saaliin kimppuun. Retulainen on taitava tallentamaan elokuvallisen liikkeen maalauksen keinoin pysäytettyyn kuvaan. Tunnelma lähenee lännenelokuvia tai palauttaa mieleen Hitchcockin Linnut. Linnunsilmäperspektiivi tarjoaa katsojalle kutkuttavan yllätyksen ja laittaa etsimään uudelleen havainnon mahdollisuuksia.
Retulaisen maalauksellisen tutkimuksen aiheina ovatkin maalausmassojen tuottamat etäisyydet, ulottuvuudet, pinnat ja syvyydet. Metodi on sama kuin jos hän olisi valottanut monta filmiruutua päällekkäin yhteen kuvaan. Samaa liiketutkielmistaan tunnetun valokuvaajan Edward Muybridgen henkeä on myös Retulaisen myöhemmissä paperipohjaisissa maalausinstallaatioissa. Niissä aiheena on koiran pyörivä liikerata sen yrittäessä saada kiinni omaa häntäänsä! Retulaisen uusimmat asetelmamaalaukset jatkavat teeman variointia. Myös niissä maalauksen staattisuus kyseenalaistuu. Hän saa töytäistyä asetelmiensa elementit - rypäleet, banaanit ja punajuuret - vellovaan liikkeeseen. Näyttää kuin vihannekset katoaisivat välillä maalauksen viettelevän pinnan alle ja nousisivat taas hetken kuluttua uudelleen esiin. Silmänkääntötemppuja maalauksellisin ehdoin!
Leevi Haapala