EHDOKAS 2004
Carin Ellberg
Syntynyt 1959 Tukholmassa, asuu Tukholmassa.
Carin Ellbergin piirustukset, maalaukset ja esineinstallaatiot sijoittuvat kodin piiriin. Tuttua sfääriä yhdistävät lapset, leikit ja askareet. Ja samalla Ellbergin teoksissa mikään ei olekaan sitä, miltä se ensin näyttää. Arki muuttuu hyppäyksittäin taiteeksi, nyrjähtäneeksi arjeksi. Teoksissa tunnelma on kuin Peppi Pitkätossu olisi ryhtynyt kotirouvaksi. Ellbergin teosten voi sanoa rönsyävän surrealismin perinteestä. Siinä voi nähdä kaikuja Louise Bourgeoisin piirustusten metamorfooseista tai yhtä hyvin Niki de Saint-Phallen runsaista ja värikkäistä naishahmoista tai Marie-Louise Ekmanin miljöökuvista. Ellbergin teoksissa sekoittuu onnistuneesti leikki taiteeseen, huumori fundamentaaliseen ja emansipaatio kitsiin. Ja juuri siksi Ellbergin teokset näyttävät kääntävän arjen nurin, tekevän siitä merkityksellistä. Ne saattavat yhteen kodin ja taiteen piirin naisnäkökulman erityisyydessä.
1980-luvulla Ellberg teki myös video- ja filmiteoksia. Köket, 1987, yhdessä Katarina Lindgrenin kanssa, käsitteli kotiäitiyttä vastavoimana talouselämän tehokkuusajattelulle. Muita liikkuvan kuvan teoksia ovat mm. Besöket, Pin-Ball ja Eilen vuodelta 1988 sekä Modersmål, 1989. Teoksissa materiaalit muuntuvat yllättävästi ja saavat uusia merkityksiä - muovailuvahasta pigmentteihin ja leluista nailonsukkahousuihin. Ellbergin piirustusten lapsenomaisuudessa ja suoruudessa näkyy yhteys naivismiin. Piirustukset jatkuvat puhelinpiirustusten keveydellä ja toistavat koulutyttömäisiä päiväunia. Maalarina hän puolestaan edustaa 1990-luvun nk. huonomaalausta (bad painting). Painotus on ajatusten nopeudesssa, spontaanissa ilmaisussa ja hetken autenttisuuden tallentamisessa. Ellberg on tehnyt satojen maalausten päiväkirjamaisen omakuvasarjan, joista kaikista katselee hieman pelästynyt kotirouvan rintakuva.
Carin Ellbergin tuotannon käsitteellisintä ja eleganteinta puolta edustavat hänen maisemalliset installaationsa. Näyttää kuin piirustusten hahmot olisivat ruumiillistuneet silikonista ja pigmentistä muovailluiksi reliefeiksi. Kirkasväriset haltiahahmot valuvat seinillä tai lattialla kuin lasten rakastamat Barbababat. Satuolentojen muodoissa hahmottuvat myös Bauhausin kolmiot, ympyrät ja neliöt. Haltiat muodostavat orgaanisia alueita, meriä ja järviä, ne kasvavat elämän puiksi tai työntävät amebamaisia lonkeroitaan puupalikoista kasattujen tai ladottujen arkkitehtonisten rakennelmien yhteyteen. Ellbergin installaatioissa formaalit elementit ja satuolennot punoutuvat yhteen ja muodostavat näin kotoista fantasian maantiedettä. Leikki ja laulu raikuvat ja elämästä tulee taidetta.
Leevi Haapala