EHDOKKAAT 1992
Johan Scott (palkinnonsaaja) edustaa tuotannossaan samanaikaisesti perinteistä maalausta ja kuvataiteen rajoista piittaamattomuutta. Teoksissaan hän on laajentanut maalaustaiteen aluetta uusilla materiaalivalinnoilla sekä tuomalla maalauksen ja sitä ympäröivän tilan teoksen osiksi. Johan Scottin taide syntyy nykypäivän urbaanista maailmasta ilmentäen tunnevoimansa arkaisten merkkien kielellä.
Lauri Astala on lahjakas nuoren polven kuvanveistäjä, joka on lyhyessä ajassa noussut kuvataideyleisön tietoisuuteen. Lauri Astala on opiskellut tekniikkaa ja taidegrafiikkaa. Oppinsa hän on tiivistänyt tilateoksiinsa, joissa näkyy vaikutteita klassisesta arkkitehtuurista ja ajattelusta. Todellisuus ja sen kuvaaminen esim. karttojen avulla askarruttaa Lauri Astalaa. Savesta ja vastaavista materiaaleista hän on luonut omia, monia tulkintamahdollisuuksia suovia karttojaan.
Kari Cavén aloitti uransa taidemaalarina, mutta on luonut nimensä kolmiulotteisten, herkkäviritteisten materiaalikoosteiden, veistosten luojana. Hänen käytetyistä materiaaleista kootut veistoksensa ovat muotokieleltään pelkistettyjä ja rytmillisesti jännitteisiä. Työssään hän osaa yhdistää leikin ja taiteen. Alkuperäisestä yhteydestään irroitettuina saavat Kari Cavénin teosten kierrätetyt rakennusosat aivan uusia sisältöjä.
Marjatta Hanhijoki on taitava ja tuottelias taidegraafikko ja akvarellimaalari. Tuotannossaan hän on herkin piirroin ikuistanut ihmisiä ja interiöörejä Hailuodosta sekä tyttöjä ja naisia eri elämäntilanteissa. Marjatta Hanhijoen henkilökuvissa taydentää ympäristö ihmistä antaen kuvalle sisällöllistä rikkautta. Käyttämänsä tekniikan taidolla halliten hän onnistuu välittämään katsojalle koskettavan sanoman arkipäivän kauneudesta.
Veikko Hirvimäki Työnsä taidemaalarina aloittanut Veikko Hirvimäki on nyttemmin keskittynyt kuvanveistoon. Omaleimaisissa veistoksissaan hän on käyttänyt ja osaavasti yhdistänyt eri materiaaleja, joista tärkein hänelle on kivi. Veikko Hirvimäen elinympäristö heijastuu hänen tuotantoonsa. Lähtökohtana teoksiin hänellä on usein luonto, sen kiertokulku ja vuodenaikojen vaihtelu. Veikko Hirvimäen muotokieleltään abstraktit veistokset kuvaavat luonnon elämystä erityisen osuvasti.
Tapio Junno käyttää perinteistä kuvanveistomateriaalia, pronssia, jonka ominaisuuksia hän osaa hyödyntää. Tapio Junnon puhuttelevissa veistoksissa on keskipisteessä useimmiten ihminen, kasvoton kadunmies, joka on joutunut poikkeukselliseen tilanteeseen. Ominaista Tapio Junnon luovalle työlle on sekä osallistuminen että sivullisuus, kannanottojen suodattuminen unen ja näkyjen kiehtovan maailman kautta.
Jukka Mäkelä on voimakkaiden tunteiden tulkitsija. Aikaisemmin hänen maalauksilleen oli ominainen tiukan rakenteellinen sommittelu. Tällä hetkellä hän on taitelijana rajun ekspressiivinen. Suomalainen luonto: vesi, lumi ja peruskallio, ovat Jukka Mäkelän koko tuotannon näkyvä lähtökohta. Luovassa työssään hän pyrkii vilpittömyyteen ja ehdottomaan totuuteen välittäessään tunteen ja elämyksen voimaa.
Marika Mäkelän maalaukset ovat ajattomia ja vahvasti tätä päivää. Ne liittyvät luontevasti maalaustaiteen tilaan kansainvälisestikin. Marika Mäkelän tuotannossa on värillä erityisen vahva rooli. Värien ohella hän hallitsee myös muiden merkkien ja symbolien kielen. Kulta, joka on vallan, rikkauden ja rakkauden symboli, johtaa Marika Mäkelän maalauksissa ajatuksen ikoneihin ja sitä kautta kuvan perimmäiseen tarkoitukseen.
Paul Osipow on taidemaalari, jonka tuotanto tuo persoonallisen lisän konstruktivismin kansainväliseen kehitykseen. Hänen maalaustensa voima on intensiivisten väripintojen tarkkaan harkituissa muodoissa, suhteissa ja pintarakenteissa. Paul Osipowin maalaukset voi kokea leikillisinä, henkevinä tai pohdiskelevina. Ilmeisen satunnaisia nimiä lukuunottamatta ei taiteilija anna eväitä eikä aseta rajoituksia tulkinnalle.
Marianna Uutinen on kannuksensa vasta ansainnut nuori taidemaalari, jonka maalaukset eivät pysy perinteisissä raameissa. Marianna Uutinen käyttää väriä, akryyliväriä myös konkreettisena materiaalina totutusta poikkeavalla tavalla. Hänen väri-ilmaisunsa heijastaa tämän päivän neon-maailmaa ja hänen muotokielensä on aggressiivisen suorasukaista. Näyttelytilan valkeudessa nämä elementit saavat toisen, moniselitteisemmän luonteen ja sisällön.
Tiedote laadittu 12.11.1991